ALLE 1-vuotiaan ruoka:

 

  • Alle 1-vuotiaalle lapselle ei tarjota lanttua, naurista, punajuurta, pinaattia, kiinankaalia, nokkosta tai sormenpäänkokoisia varhaisperunoita tai näistä valmistettuja mehuja. Nämä ruoat sisältävät nitraattia, joka voi haitata hapen kuljetusta elimistössä. 
  • Maksaruoissa on runsaasti A-vitamiinia ja raskasmetalleja, niitä myös vältetään. 
  • Soseisiin voi käyttää pieniä määriä tuoreita herneitä, leikkopapuja ja kaalia, suuret määrät aiheuttavat ilmavaivoja. 
  • Sienet sekä kuivatut herneet ja pavut sulavat huonosti, siksi niitä kannattaa välttää. Sienissä on myös luontaisesti haitallisia aineita ja raskasmetalleja, joiden turvallisuutta pikkulapsille ei tunneta. 
  • Raparperia on syytä välttää runsaan oksaalihappopitoisuuden vuoksi. 
  • Vauvaikäisille ei suositella säilöntäaineita sisältäviä mehuja eikä hedelmäsäilykkeitä hedelmäruoaksi. 
  • Iduissa saattaa piillä salmonella ja pähkinöissä, manteleissa ja siemenissä hometoksiineja. Siksi niitä vältetään. Pähkinät ovat erityisen vaarallisia, jos ne joutuvat lapsen hengitysteihin, minkä vuoksi niitä ei kannata pitää tarjolla pikkulapsiperheissä. 
  • Kaakaossa on runsaasti haitallisia parkkiaineita, virkistäviä aineita ja oksaalihappoa, teessä taas kofeiinin kaltaisia aineita. Hunajan syöntiin liittyy botulismivaara. Myös näitä tulee välttää.
  • Syömisen opettelun vaiheessa voi olla apua kahden lautasen mallista: toiselta vanhempi syöttää lasta ja toiselta lapsi poimii itse ruokaa. Välillä lapsesta on hauskaa koukata sormella tai lusikalla syöttämislautaseltakin. 
  • Noin 1 vuoden iässä lapsi alkaa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa, yhdessä saman pöydän ääressä. Lapsen ruoan voi ruoanvalmistusvaiheessa erottaa muun perheen ruoasta ennen kuin muiden ruoka suolataan ja maustetaan voimakkaasti.
  • Rasvainen ja paistettu ruoka sulaa huonosti eikä siksi sovi pienelle lapselle. Tärkeää on säännöllisyys, monipuolisuus, vähäsuolaisuus, myönteinen ilmapiiri, kiireettömyys, mahdollisuus omatoimisuuteen ja opetteluun. Makean syöminen rajoitetaan juhlahetkiin, aterian yhteyteen
  • Lähellä vuoden ikää siirrytään vähitellen tavallisiin maitotuotteisiin. Harjoittelu aloitetaan hapanmaitotuotteista. Yli 1-vuotias juo tavallista rasvatonta maitoa. 1–2-vuotiaan, rasvatonta maitoa käyttävän lapsen ruokavalioon lisätään rypsiöljyä tai rasiamargariinia 2–3 tl päivässä.  \'
  • Lapsi syö yleensä tarpeensa mukaisen määrän ruokaa ja säätelee itse ruokamääränsä. Lasten välillä on eroja energian tarpeessa. Sopivasta ruoan saannista kertovat kasvukäyrä, omat havainnot, lapsen tyytyväisyys ja vointi.
  • Kaakaossa on runsaasti haitallisia parkkiaineita, virkistäviä aineita ja oksaalihappoa, teessä taas kofeiinin kaltaisia aineita. Hunajan syöntiin liittyy botulismivaara. Myös näitä tulee välttää. 
  • Vauvaikäisen ruokaan ei lisätä lainkaan suolaa eikä ruokaa valmisteta suolaisista elintarvikkeista kuten juustoista, makkaroista tai liemikuutioista. Makkarassa on lisäksi säilöntäaineena nitriittiä, jonka vuoksi sitä myös kannattaa välttää. 

 

Lapselle on tyypillistä vierastaa uusia makuja. Kaikkein epäilevimmin uuteen ruokaan suhtautuvat 2–3-vuotiaat. Se on normaalia, toki lapsissa on paljon yksilöllistä vaihtelua. Uutta ruokaa on tarjottava monta kertaa, mikä vähentää epäilevää asennetta.

 

  • Ensiksi uusi ruoka voi olla vain esillä ruokapöydässä, lapsi saa katsoa sitä.
  • Seuraavassa vaiheessa lapsi voi ottaa ruokaa lautaselleen muiden tuttujen ruokien seuraksi.
  • Lopulta lapsi voi maistaa ruokaa.
  • Uuteen ruokaan tottuminen voi vaatia 10–15 maistamiskertaa.
  • Älä pakota lasta maistamaan, rohkaise ja kehu, kun lapsi uskaltautuu maistamaan; jo puolikas herne on hyvä saavutus ensikertalaiselta.
  • Apua on siitä, kun vanhemmat ja mahdollisesti muut lapset syövät uutta ruokaa ja osoittavat pitävänsä siitä.
  • Uutta ruokaa tarjotaan tuttujen ja mieleisten ruokien kanssa.
  • Ruokahetkestä tehdään miellyttävä. 


Lapsen ruokataidot karttuvat

 

1–2-vuotias lapsi istuu pöydässä muun perheen kanssa. Jos hampaita ei ole vielä kovin paljon, ruoka hienonnetaan. Vältä kuitenkin ruoan liiallista hienontamista: pureskelu kehittää suun hienomotoriikkaa ja siitä on hyötyä hampaiden ja puheen kehitykselle. Lapsi voi noukkia sopivia annospaloja suuhunsa ja harjoittelee lusikan käyttöä, välillä sormet ovat vielä apuna. Ruoka ei aina vielä osu suuhun – lapsi kaipaa kannustusta yrittämiselleen! Tarvittaessa lasta autetaan, vähitellen lapsi syö yhä omatoimisemmin. Lapsi osaa juoda mukista, josta voi pitää kiinni kahdella kädellä. Tutut ruokailuun liittyvät rituaalit ovat usein tärkeitä.

 


2–3-vuotias
syö itse lusikalla. Osa tämän ikäisistä haluaa jo harjoitella haarukan käyttöä. Lapsi pystyy pureskelemaan hyvin ruokaansa, yhdessä opetellaan olemaan puhumatta ruoka suussa. Lapsi opettelee säännöstelemään, kuinka paljon lautaselle laitetaan ruokaa. Ruokapöydässä harjoitellaan sanoja ”kiitos” ja ”ole hyvä”. 3 vuoden kieppeillä voidaan usein luopua ruokalapusta. Lapsi voi harjoitella viemään ainakin osan ruokailuvälineistä sovittuun paikkaan ruokailun jälkeen. Oman tahdon harjoittelu ja uhmakohtaus voi yllättää ruokapöydässä, eikä kiukkuaan huutavalle ruoka maistu. Silloin onkin parempi vetäytyä rauhoittumaan ja selvittelemään tilannetta muualle.

 

3–4-vuotias yrittää syödä yhä siistimmin, hän esim. pyyhkii suunsa ruoan jälkeen eikä heittele ruokaa. Kun lusikan ja haarukan käyttö on tuttua, voidaan vähitellen harjoitella myös veitsen käyttöä. Lapsi oppii itse pilkkomaan pehmeät ruoat, lihan paloittelemiseen tarvitaan vielä apua. Hän opettelee voitelemaan leivän ja ottamaan itse lautaselle ruokaa. Kuumien ruokien kanssa tarvitaan aikuisen apua. Sopivan annoksen suuruutta on vielä vaikea arvioida, mutta sitä voi harjoitella – ensin voi ottaa vähän ja lisää saa, jos vielä jaksaa.  Tässä iässä on usein jo helpompi kuin aiemmin keskittyä istumaan paikoillaan koko aterian ajan. Unohtelu ja vitkastelu on kuitenkin tavallista – ateriaan kannattaa varata riittävästi aikaa. Toisaalta pöydässä ei kannata istua loputtomiin, puolisen tuntia riittää yleensä ateriointiin. Lapsesta on mukava olla mukana aterian valmistelussa: kattaa pöytää, auttaa ruoan valmistuksessa. Lapsi sanoo ”kiitos”, kun nousee pöydästä – joskus tarvitaan muistuttamista. Syömisen jälkeen saa nousta pöydästä, lapsen on vielä vaikea malttaa odottaa, kunnes muut ovat valmiita. Ruokahalu voi vaihdella päivästä ja ateriasta toiseen. Aterioiden välissä ei kannata tarjoilla maitoa, mehua tai naposteltavaa, se vie nälän seuraavalta aterialta.

 


5–6-vuotias
harjoittelee syömistä haarukan ja veitsen avulla ja ottamaan itse lautaselleen ruokaa. Lapsi opettelee leivän voitelua ja perunan kuorimista. Sopivan annoskoon arvioiminen ei ole edelleenkään helppoa, mutta sitä voi harjoitella. Omatoimisuus lisääntyy ja se on hyvä asia: kohta lapsen on selviydyttävä ruokailusta koulussa. Lapsi tuntee jo hyviä käytöstapoja ja ruokasääntöjä ja noudattaa niitä usein. Silti myös rajojen kokeileminen on tavallista. Aikuisen tehtävä on pitää kiinni järkevistä rajoista.  



MLL